Ukinkannaksen luonnonsuojelualue, Kangasala

Vanhoilla kotiseuduilla

Jatketaanpa taasen kotiseutuaktiviteeteillä, ja yllätys yllätys, vanhoilla kotinurkilla ollaan jälleen Kangasalla. Siinä missä taannoisten Sorolan kuntoportaiden lokaatio oli lähellä lapsuudenkotini seutuja, tämä Ukinkannaksen luonnonsuojelualue taas oli lähellä raksa-ajan väliaikaiskotiamme, ja täällä tuli jo edesmenneiden koiriemme kanssa ulkoiltua usein! 

Raksa-aika ei kaikella rehellisyydelle ollut mitään elämämme hohdokkainta aikaa, silloin iski koronarajoituksetkin kaupan päälle ja tuo luontokeidas keskellä Kangasalaa oli meille varsinainen henkireikä. Huh, onneksi ne ajat ovat takana! Vaikka tätä nykyä emme asukaan enää aivan vieressä, on tänne silti ´helppo ja nopea hurauttaa autolla. 

Ukinkannaksen luonnonsuojelualue sijaitsee Ukkijärven ja Vesijärven väliin jäävällä kannaksella, osoitteessa Ukintie 14. Sen naapurissa, Ukkijärven rannalla sijaitsee mm. Kangasalan Lepokoti, joka toimi täyshoitolana 1900- luvun alusta aina 80- luvulle saakka, ja oli tunnettu siitä, että se oli taiteilijoiden suosiosssa.

Parkki ja kulkeminen

Tämä luonnonsuojelualue on siitä hyvällä sijainnilla, että auton saa jätettyä hyvin kätevästi Kangasalan keskustan parkkipaikoille, esimerkiksi Trattoria Pazzin vieressä ja takana löytyy parkkitilaa, parkkikiekollista ja -kiekotonta, sekä Tapulinmäeltä. Luonnollisesti ilta-aikaan auton saa parkkiin helpommin, kun työihmiset ovat keskustasta autoinensa poistuneet, vaikkei Kangasala varsinaisesti mikään metropoli olekaan. 

Koska alue on tuttu meille jo entuudestaan, katsoimme parhaaksi varautua tällä kertaa kantorepulla vaunujen sijasta. Puiden juurakoita on jonkin verran tuolla, ja vaikka omat vaunumme pärjäävätkin kyllä jonkinmoisessa maastossa, olisi kyyti voinut olla hieman töyssyisempää ja polut ovat välillä kapeahkoja, eli tämä kannattaa ottaa huomioon. Itse ostimme Tuirelle Baby Björnin Mini -kantorepun joka on kyllä ollut hintansa väärti ja aktiivisessa käytössä ja mikä tärkeintä: Tuire myös viihtyy itse siinä, voin siis lämpimästi suositella!

Kun neiti saatiin pakattua kantoreppuun lähdimme noudattamaan rutiininomaisesti vanhaa reittiämme, joka lähti liikkelle Ruutanantietä pitkin ohi ihanan vanhaa aikaa henkivän Ravintola/ konditoria Paakarin. Tuosta rakennuksesta tulee sellaiset eteläeurooppalaiset vibat, ainakin itselläni. Sieltä tuli raksa-aikana haettua usein viikonloppuaamuisin rievä aamupalalle. Alkumatkasta neiti jaksoi ihmetellä Ruutanantien reunuksien kasvillisuutta, mutta lopulta raikas ilma ja liike tuudittivat pienimmän unille, jossa hän sitten viihtyikin koko loppu reissun ajan.

Alueella pääsee kiertämään merkittyjä polkuja pitkin, ja koska kyseessä on luonnonsuojelualue, poluillta poikkeaminen ei ole sallittua, ja muutenkin alueella tulee noudattaa ohjeistuksia ja toimia luontoa kunnioittavasti. Alueella kuitenkin pääsee kulkemaan niin Ukkijärven kuin Vesijärven puoleisellakin rannalla.

Tällä hetkellä alueella on jonkin verran kuivuneita puita, yllätyin jopa hieman miten monet havupuut olivat suorastaan kaljuja rankoja, sillä omissa mielikuvissani se ei vielä muutama vuosi sitten ollut siinä kunnossa, voi toki olla myös että aika on kullannut muistot.

Alueelta löytyy siis Siperianpihtaa, Siperian lehtikuusta, Siperiansembraa ja kynäjalavaa. Muuta kasvillisuutta edustavat mm. Sudenmarja, lehtoarho, lehtotähtimö sekä kaiheorvokki. Lahoavat puuainekset ovat tärkeä osa luonnonsuojelualueen kiertokulkua ja paikoin alueella näkeekin puita kumollaan.

Alue oon noin 3 hehtaarin kokoinen ja sen kiertää suhteellisen nopeasti, ei tarvitse varata tunti tolkulla aikaa. Eli jos sattuu Kangasalla pyörähtämään ja kaipaa mukavaa ja nopeaa luontokylpyä, niin täällä sen saa helposti toteutettua. Voisin kuvitella tämän myös mukavaksi päiväretki kohteeksi vauvaa isomman, luonnossa ja ulkona viihtyvän lapsen kanssa toteutettavaksi, sillä ihmeteltävää riittää!

Historiaa ja paikallislegendaa

Ukkijärvi on aikaisemmin ollut osa Vesijärveä, vielä jopa 1800 -luvulla, mutta pikku hiljaa ihmisten toimien myötä vedenpinta laski niin, että Ukinkannas paljastui ja jätti jälkeensä lehtolaikun, johon tämä Ukinkannaksen luonnonsuojelualue muodostui, näin kerrotaan alueen kummassakin päissä sijaitsevissa kylteissä. Kerrotaan myös, että alueen pihtakuusikko on yli 100 vuotias, ja vanhimmat pihdat on aikanaan istutettu Sorolan kartanon maille. 

Sitten yksi hauska paikallislegenda, jonka muistan kuulleeni jo ala-asteikäisenä luokkaretkellä ollessamme: 

Kerrotaan, että Kangasalan kirkon, joka on muuten rakennettu 1700 -luvulla, vanhat kirkonkellot on upotettu Ukkijärveen Isovihan aikaan, etteivät viholliset olisi saaneet niitä haltuunsa, ja että hiljaisena juhannusyönä voi kuulla noiden kirkonkellojen soinnin Ukkijärven pohjasta! Ah, tavattoman kiehtovaa tällaiselle myyteistä ja legendoista kiinnostuneelle henkilölle, oli sillä sitten totuus pohjaa tai ei!

Summa summarum:

Mukava luontoelämys keskellä Kangasalaa

Helposti tavoitettavissa Kangasalan keskustasta, pääsee lähelle julkisilla ja autolle parkkeja lähellä varsinkin ilta-aikaan.

 Maasto paikoin sellaista, että vaunujen kanssa, tai esimerkiksi pyörätuolilla kulkeminen saattaa olla paikoin haastavaa. 

 Vessoja alueella ei ole.

Lähellä useampia ravintoloita jos haluaa yhdistää retkeilyyn ruokailun/ kahvittelun. Kesällä myös jäätelökioski keskustassa, jonka kautta mekin tällä kertaa kotiin poistuimme.

<3:llä Anna