Ready, steady, GO!

Polkaistaanpa blogi käyntiin!

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän blogin ideana on osoittaa – ehkä kaikista ihmisistä eniten itsellemme – että vauvan tuleminen osaksi elämää ei tarkoita kokemusrikkaasta elämästä luopumista.
Myönnettäköön, että jos hypätään reilun kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, kummallakin meistä pyöri ajatus siitä, että lapsi estäisi menemistä ja kokemuksia. Että sitten se kaikki vain tyssäisi kuin seinään, me kun olemme aina olleet melko kovia menemään. Mainittakoon kuitenkin, että ei niinkään yökerho ja baariosastoa, ne ei ole ollut niinkään meidän The Juttumme, vaikka esimerkiksi ruokaravintoloiden ja kahviloiden maailmassa olemmekin viihtyneet hyvin. Osaltaan tähän mieltymykseen vaikuttanee allekirjoittaneen, Annan koulutustausta: Peruskoulun jälkeen kouluttauduin ravintolakokiksi, vaikken ravintolamaailmaan työskentelemään jäänytkään.
Lisäksi lavatanssit sekä muut musiikki- ja kulttuurielämykset, pakopelit ja muut vastaavat aktiviteetit ovat olleet meidän juttuamme, kuten myös kotimaan matkailu, luonnossa samoilu, pyöräilyt ja extempore automatkat.
Vettä on kuitenkin virrannut Vantaassa – tai ehkä oma lokaatiomme huomioon ottaen sopivampi vertaus olisi Tammerkoski – ja vuosien aikana ajatusmaailma on pehmentynyt ja kypsynyt, kun ikääkin on karttunut. Tilalle on tullut ennemminkin halu kokea asioita nimenomaan perheenä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Yksi pieni ihminen on liittynyt meidän bändiin mukaan, sopivasti samana vuonna kun yhteistä taivalta tulee täyteen 20 vuotta.

Miten tähän päädyttiin?

No, kaikella rehellisyydellä enimmäkseen minun, Annan nääs, toimesta. Siinä missä minä olen pakertanut blogien ja somen maailmassa vuodesta nakki ja miekka – eli käytännössä aivan blogien kulta-ajoilta asti, jostain 2000- ja 2010-lukujen vaihteesta – on tämä maailma Mikolle melkolailla vieras, Mikko kun ei ole liittynyt yhteen ainoaan somekanavaan. Ei Instagramia. Ei TikTokia. Ei Facebookia. Ei mitään. Tästäkin huolimatta hän päätti rohkeasti osallistua tähän blogi- ja sisällöntuotantoprojektiin. Täytyy siis nostaa hattua. Tai ehkä tässä vaiheesssa pitäisi antaa jo ihan oma kunniamaininta.

Blogimatkani varrelle on mahtunut lifestyleä, perhoskoiria, leipomista ja mitä milloinkin. Instagramin puolella nykyinen päätilini sai alkunsa aikoinaan taloprojektin myötä raksatilinä. Rasapit oli tuolloin alkuaikaan nimi, ja kun raksa oli ohi, sain neronleimauksen ottaa tilin nimeksi "sappikeijun_eloa", jonkajälkeen päätin ihan vain omalla nimellä viedä hommaa eteenpäin. Samoja aikoja ryhdyin myös yrittäjäksi. Viime vuodet olen tehnyt lähinnä kosmetologin töitä, siinä ohessa valokuvausta, sisällöntuotantoa ja vaikuttajamarkkinointia.

Raksatilistä tuli tosiaan lopulta sisustustili, siitä pikkuhiljaa lifestyletili ja nyt luonnollisesti Tuiren liityttyä joukkoon sisältö on muuttunut enemmän vauva- ja perhepainotteiseksi. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: rakastan kotia, sisustamista ja kaikenlaista kotoilua. Siksi myös tämä puoli tulee varmasti kulkemaan vahvasti mukana täällä.

Ja sitten takaisin itse pääteemaan:

Kun puhutaan lapsiystävällisistä maista, Suomi ei välttämättä aina nouse aivan kärkikahinoihin. Välillä tuntuu, että lapset nähdään julkisilla paikoilla turhan helposti liian äänekkäinä, liian eläväisinä tai yksinkertaisesti väärässä paikassa olevina. Vaikka faktahan on se, että jokainen aikuinen on joskus ollut samanlainen pieni ihmisen alku, ja useimmat meistä on olleet juuri niitä hieman liian äänekkäitä ja riehuvaisia.

Meidän aikomuksenamme on siis rohkeasti lähteä kumoamaan tätä käsitystä ja suunnata ihmisten ilmoille ja kokea kulttuurillisia, aktiivisia ja kulinaristisia elämyksiä. Sijainnit saavat vaihdella kaupungin ja skutsin välillä – sen mukaan, mitä milloinkin keksitään.

Käydään yhdessä läpi, miten lapsen kanssa pärjätään erilaisissa paikoissa. Mitä kannattaa ottaa huomioon? Mikä toimii? Mikä ei toimi? Ja ennen kaikkea: voiko vauvan kanssa oikeasti nauttia esimerkiksi ravintolaillasta, hotelliyöstä, retkipäivästä tai ihan vain kahvikupillisesta jossain muualla kuin omalla sohvallaan? Toivon mukaan useimmiten vastaus on kyllä, mutta se jää nähtäväksi!

Toki kaikki mennään pienen tarpeiden ehdoilla. Jos vauva tarvitsee ruokaa, vauva saa ruokaa. Jos tarvitaan vaipanvaihto, sitten vaihdetaan vaippa. Ja jos päivän ohjelmaksi valikoituu suunnitelmista poiketen kolmen tunnin päiväunet, niin sitten päivän ohjelmassa on kolmen tunnin päiväunet, pääsitte varmasti ideaan kiinni. Tässä projektissa nimenomaan opetellaan itse sovittamaan omaa elämäämme pienen ihmisen rytmiin, ilman että itse kuitenkaan passivoidumme.