Amarillo, Ilves, Tampere
Tuttuakin tutumpi
Amarillo lienee isolle yleisölle hyvin tuttu S-ryhmän ravintola, joka on tarjoillut texmex -ruokaa jo useiden vuosien ajan. Tampereellakin Amarillo on ollut yhden iäisyyden ajan, muistan kun lapsena jo kävin siellä isäni kanssa syömässä. Tarkemmmin sanottuna tulee mieleen yksi isänpäivä, ehkä vuodelta 2005 tai 2006. Olimme menneet sinne porukalla, veljeni mukaan lukien, syömään isänpäivän kunniaksi. Ravintola oli aika ruuhkaisa ja tilauksiemme kanssa oli jonkin verrankin säätöä, saimme virheellisiä annoksia jne. Kaiken huippu oli kuitenkin se, että kaiken säädön jälkeen isämme jäi ilman omaa annostaan isänpäivänä. Vettä on jälleen virrannut Tammerkoskessa tästä kokemuksesta, ja Amarillossa on tullut käytyä lukuisia kertoja sen jälkeenkin näinä 20 vuotena. Siellä on vietetty polttareita, juhlittu synttäreitä, käyty fiilistelemässä Tampereen jääkiekon MM- kisojen aikaan... Monessa mukana. Mutta nyt mentiin ensimmäistä kertaa perheenä.
Olen, tai oikeastaan olemme kumpikin puolisoni kanssa siitä hieman tylsiä tapauksia, että kun kyseessä on vakioravintola, tuppaamme syömään aina samoja annoksia. Itselläni on vaihdellut vuodesta toiseen: Amarillo Big Burger, Chicken pocket ja Texican Chicken. Nykyään burger on tippunut jopa laskuista pois ja pallottelen vain näiden kahden kana-annoksen välillä, eli voi hyvällä omalla tunnolla todeta sarkastisesti, että onpa tosi kokeilunhaluista ruokamatkailua! Edellisestä Amarillo käynnistä on jo yli pari vuotta aikaa. Ollessani raskaana, himoitsin vuohenjuustoa sisältävää Chicken pocketia, mutta juurikin vuohenjuuston vuoksi se mieliteko oli pakko jättää odottamaan hamaan tulevaisuuteen, ja nyt vajaa 4 kk synnytyksestä pääsin sen vihdoinkin kuittaamaan pois päiväjärjestyksestä.
Kulkeminen
Kävimme samalla reissulla ostamassa Ratinan kauppakeskuksesta Tuirelle uimapuvun vauvauintia varten, joten jätimme automme Ratinaan koko asiointimme ajaksi. Olimme asioillamme, syöminen mukaan lukien 2h 20 min, ja parkkimaksun hinnaksi tuli yli 12 €! Nyt alkaa olla hinnat kohdillaan parkkimaksuissa myös Tampereella, siinä missä Helsinki tuntui ennen kalliilta. Ja juuri luimme, että pysäköinnin ja joukkoliikenteen hintoja tullaan nostamaan entisestään Tampereen alueella. Nähtävästi syrjemmästä tulevia ihmisiä ei turhaksi kaipailla keskustassa asioimaan. No joo, se siitä parkkihintojen ränttäämisestä, palataan takaisin itse asiaan, eli ruokailuun.
Lähdimme vanhasta tottumuksesta pyrkimään sisälle Koskarin puolelta, kunnes tajusimme, että rattaiden kanssa se oli hieman haastavampaa portaista johtuen. Jos olisimme oikaisseet Rosson läpi, olisi ollut vain muutamat portaat vastassa, mutta koska a) toisen ravintolan läpi kulkeminen vastusti b) tiesimme että toista reittiä pääsemme ilman portaita, päätimme kiertää ulkokautta Hotelli Ilveksen puoleiselle Amarillon sisäänkäynnille.
Vastaanotto
Heti kun pääsimme sisään, aivan äärettömän mukava tarjoilija otti meidät oitis vastaan ja hahmotteli meille omasta aloitteestaan sellaista pöytää, mihin meidän olisi helppo parkkeerata rattaiden kanssa. Syöttötuoliakin tarjottiin, mutta kieltäydyimme kohteliaasti, neitonen kun ei vielä ole istumisen taitoon vihkiytynyt ja veteli muutenkin tyytyväisenä sikeitä rattaissaan. Samalla meille suositeltiin heti Ilveksen 40 v. menua, josta oli plakaatit pöydässä. Mainittakooon vielä, että olimme paikalla lauantai-iltapäivästä, ja ravintolassa ei lisäksemme tainnut ollakkaan muita kuin lapsiperheitä. Eli hyvin sovittiin sakkiin mukaan.
Tilaukset tuliin ottamaan nopeasti vastaan. Mikko meinasi hetken leikkiä hurjaa ja tiedusteli House Burgerista tarjoilijalta, eli burgerista, jonka sisältö vaihtelee päivän mukaan, mutta päätyi kuitenkin ottamaan tuttuakin turvallisemman Big Burgerin, siinä missä allekirjoittanut sai vihdoinkin kauan kaipaansa Chicken Pocketin, aikaisemmasta menusuosituksesta huolimatta.
Edelliskerralla kun kävimme Amarillossa, alkusnackseina tarjoiltiin juustopalloja. Itse en todellakaan ole juustopallojen ystävä, ja muutos alkuperäisistä nachoista juustopalloihin oli itselleni pienoinen pala purtavaksi, mikä myönnättäköön kyllä vaikutti siihen, etten niin hinkunut päästä Amarilloon, vaikka asian kokoluokka olikin pienehkö. Mutta silti. Joka tapauksessa, tulin jokin aika sitten jo lukeneeksi lehdestä, että Amarillo palautti nachot, ja olinkin hyvin, hyvin iloinen kun alkunachot kiikutettiin pöytään. Jee!
Muutoksia
Ruokia ei tarvinnut kauaa odottaa, ja pian saimmekin annokset eteemme. Tässä vaiheessa Tuire hieman mykerteli rattaissaan ja pohdimme että noinkohan saamme rauhassa syödä, mutta nähtävästi kyseessä oli vain unipolkkaamiset, ja hän jatkoi kuin jatkoikin vielä uniaan tyytyväisesti.
Koska olemme olleet aktiivisia Amarillossa aterioitsijoita, rupesimme heti vertaamaan annoksia aikaisempiin. Kumpikin oli havaitsevinaan, että perunoiden määrä olisi vähäisempi kuin aikaisemmin (ja hinnat luonnollisesti nousseet). Myös Chicken pocketin vuohenjuuston päälle tuleva paholaisen hillo oli muuttunut erilaiseksi aikaisempaan verrattuna, ainakin koostumukseltaan. Maku oli silti edelleen omaan suuhuni hyvä, vaikka veikkaisin sen olevan suoraan purkista kaadettua. Jalapeno-valkosipuli dippi oli odotetusti hyvä, mutta en tiedä johtuiko vain siitä, että edellisestä kerrasta on jo aikaa, mutta tuntui jotenkin siltä, että sekin olisi jollakin tavalla päivitettyä aikaisempaan nähden. Mene ja tiedä. Amarillo Big Burger oli myös jotenkin Mikon analyysin mukaan muuttunut aikaisemmasta, mutta hän ei osannut tarkemmin määritellä, että mikä se muuttunut tekijä voisi olla.
Yksi mikä myös on muuttunut aikaisempaan verrattuna oli ketsuppi. Nykyään pöydissä on omat pullot "Meksikolaista ketsuppi", siinä missä aikaisemmin ketsupit on tullut kipossa annosten mukana. Tämä ratkaisu helpottaa ehkä keittiön päässä työtä ja muistamista, sekä vähentää mahdollisesti hävikkiä, kun ketsuppia ei mene niin hukkaan jos joku ei sitä haluakaan käyttää. Asiakkaana, joskin ´´hygieniasta turhan hysteerisenä, minun on myönnettävä että pöytäketsupit ovat hieman luotaan työntäviä, kun ei oikeasti voi tietää mitä pöydässä aiemmin istuneet ovat pullojen kanssa mahdollisesti leikkineet ja käpelöineet. Päätin kuitenkin rohkaistua, koska halusin tietää että mikä ketsupista tekee meksikolaisen. Ruuttasin sitä lautaselleni vain huomatakseni että se on jonkin verran ruskeampaa ja löysempää kuin ns. perusketsuppi. Kun maistoin ketsuppia, totesin sen maistuvan joulupiparille! Eli mausteista oli, mutta jotenkin eri tavalla kuin oletin ennalta. Odotin ehkä enemmän chilisyyttä, vähemmän jouluisuutta. Ihan mielenkiintoinen kokeilla, mutta itse olen ehkä sen perinteisen Heinzin ystävä enemmän.
Makiaa mahan täydeltä
Lopuksi päätimme vielä ottaa jälkiruoat, mitä emme ravintolassa usein tee. Aikaisempaan nähden listalle oli tullut Churroja, mikä oli kiva päivitys. Churrot tosin jäi ottamatta, koska ne olivat "suklaatäytteisiä", ja joka kerta, kun olen jossain himoinnut suklaatäytteisiä Churroja, niissä on ollut hasselpähkinää jolle olen tietysti allerginen. Tarjoilija ei suoralta kädeltä muistanut, mitä pähkinää niissä oli asiaa tiedusteltuani, mutta koska hän muisti browniessa olevan cashew -pähkinää, päätin suoraan ottaa sen, ettei tarjoilijan tarvitsisi käydä erikseen asiaa selvittelemässä. Tarjoilija kuitenkin halusi sen vielä varmuuden vuoksi varmistaa keittiöstä, minkä ymmärrän itsekin vanhana keittiöihmisenä hyvin, joten sinällään toisen vaivan säästäminen ei tässä nyt ihan suunnitelmani mukaisesti toteutunutkaan. Mikon tilattua Amarillo Ice cream -annoksen johon kuului maapähkinää, tarjoiija vielä varmisti erikseen, että minulle ei tule oireita maapähkinästä, myöskään ilmateitse. No, maapähkinä ei allergisoi minua, mutta aivan loistavaa huolellisuutta tarjoilijalta, isot pisteet siitä!
Olen tilannut joskus aikaisemminkin Amarillossa brownien jälkkäriksi, mutta siitä tosin on aikaa enemmän kuin sen pari vuotta, en edes muista kuinka kauan. Joka tapauksessa muistan sen koostumuksen olleen eri kuin tällä kerralla eteeni tulleessa. Aikaisempi oli hieamn tahmaisempi, ja siinä oli pähkinää päällä. Tämä oli kuivempi versio ja pähkinä oli ilmeisesti siirtynyt taikinaan. Hyvää se oli joka tapauksessa minun suuhuni, enkä nyt osaa arvioida kumpi olisi ollut parempi versio.
Loppukatselmus
Sitten tämä pakollinen saniteettitila-analyysi. Vessojahan tässä lafkassa on ihan kelpo määrä, jopa kahdessa lokaatiossa ja tähän aikaan lauantai päivästä ne olivat vielä hyvinkin siistit. Ja jos oikein pahatilanne tulisi, niin Koskaristahan niitä löytyisi lisää. Lastenhoitohuonetta en bongannut, ellei Inva wc:n yhteydessä sitten sattunut olemaan. Koskarin puolelta sellainen kuitenkin löytyy, ainakin 3 kerroksesta.
Tuirekin nukkui koko reissun ajan, joten tämä kokemus meni senkin puolesta todella helposti. Kellonaika oli muutenkin Tuiren normaali päikkäriaika, eli sen puolesta tuli puolivahingossa optimoitua reissun ajankohta oikein hyvin. Pöytäämme hoitaneet kaksi tarjoilijaa olivat molemmat aivan supermukavia ja sopivalla tavalla rentoja, joten palvelusta kyllä tulee täydet pisteet. Sain vihdoin kauan kaipaamani Chicen pocketin, joka oli juuri sellainen makuelämys mitä toivoinkin.
Tilauksemme kaiken kaikkiaan sisälsi seuraavaa:
- Amarillo Big Burger 23,40 €
- Chicken Pocket 22,90 €
- Amarillo Ice Cream 7,90 €
- Brownie 8,90 €
- Pepsi & Sooda 9,70 €
= 72,80 €
Eli ei ihan jokaviikkoista hupia ole tämä ravintolassa syöminen, vaikka bonuksia tästä kertyikin. Hinnat ovat nousseet aivan superpaljon, enkä tarkoita nyt siis suinkaan pelkkää Amarilloa, vaan ihan ylipäätään kaikkea. Ravintoloita, kauppoja, palveluita. Ja sitä liikennettä. Palkat eivät nouse samassa tahdissa, ja väkisin tulee miettineeksi, että jos kehityssuunta on tämä, kuinka paljon meiltä poistuukaan palveluita pikku hiljaa kartalta? Erityisesti pienten yrityksien. Eihän Amarillon kaltainen ison ketjun ravintola kovin helposti konkurssiin mene, mutta kaikilla yrityksillä ei ole sama tilanne.
<3:llä Anna
Avainsanat: Amarillo | Amarillo Tampere | S -ryhmä | Ravintolassa vauvan kanssa | Tampere